Lukiossa mietin pitkään, mikä ala olis oikea mulle. Tekniikka ja matematiikka kiinnosti ja lähisuvusta löyty diplomi-insinööri ja tilastotieteilijäkin. Toisaalta kauppis tuntui realistiselta ja monipuoliselta vaihtoehdolta - pärjäsin kirjoituksissa hyvin mutta ei arvosanoilla kävelty sisään lääkikseen eikä itseasiassa tutallekaan. Kiinnostuin tuotantotaloudesta, koska se yhdisti mun kiinnostuksenkohteita ja sisäänpääsyn vaikeus loi paikan ympärille lähes maagisen hypen. En vielä lukiossa tienny kuka Eero Eloranta on, mitä liikkeenjohdon konsultit tekee enkä miten startup foundataan - eikä tarvii vielä sunkaan. Ekalla pääsykoeyritykselläni pääsin tasapisteisiin alimman hyväksytyn kanssa. Luulin, että sisäänpääsy ei vaatis multa lisäopiskelua ja ajelehdinkin seuraavat vuodet, ensin vuoden intissä ja toisen töissä. Onnistuin kuitenkin useamman yrityksen jälkeen korottamaan yo-arvosanojani ja tyydyin ajattelemaan, että se riittäisi suoraan todistusvalintaan. Eihän se tietenkään niin toiminut. 

Neljännellä hakukerralla otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni, hankin valmennuskurssin ja luin koko kevään pääsykokeeseen. Todistusvalinta kävi todella lähellä, mutta lopulta paikka aukesi vasta heinäkuussa pääsykoevalinnassa. Jo orientaativiikko teki muhun vaikutuksen. Voin rehellisesti sanoo että en oo ikinä ollu osa tiiviimpää, positiivisempaa, avoimempaa, innostavampaa, kannustavampaa, ahkerampaa ja fiksumpaa yhteisöä kuin Prodekolla. Mun viesti sulle on, että ahkeruus palkitaan ja vaikka sun polku yliopistoon ei olis kaikista lyhyin ja helpoin, matkalla opitut asiat hyödyttää sua varmasti tulevaisuudessa.

Benjamin, toisen vuoden tutalainen

Olen aina ollut kiinnostunut monista eri asioista, mutta en ole ollut ihan varma, minkä parissa haluaisin tulevaisuudessa tehdä töitä. Aloitin lukion jälkeen opinnot lääkiksessä, koska luonnontieteistä kiinnostuneena se oli pitkään tuntunut parhaalta vaihtoehdolta, vaikka olin miettinyt muitakin aloja paljon.

Huomasin kuitenkin ensimmäisen vuoden aikana, että liiketoiminta ja laajemmat yhteiskunnalliset teemat olivat alkaneet kiinnostaa enemmän, ja halusin myös opintoihin enemmän vapautta ja kansainvälisiä mahdollisuuksia. Muun muassa näistä syistä päätin hakea tutalle, jota olin pohtinut vaihtoehtona jo lukiossa. En kuitenkaan päässyt sisään ensimmäisellä yrittämällä, joten opiskelin vuoden toista tekniikan alaa, josta pääsin vaihtamaan tutalle koulutusohjelman vaihdon kautta. Erilaisia polkuja on siis monia, mutta nykyistä abia tai muuten alavalintaa miettivää suosittelen seuraamaan omia mielenkiinnon kohteita ja hakemaan rohkeasti sinne, mikä kiinnostaa!

Tutalla olen pitänyt erityisesti opintojen ja kurssien monipuolisuudesta. Käytännönläheiset projektityöt ovat tuoneet vaihtelua teoreettisempiin opintoihin, ja lisäksi on päässyt hyödyntämään kiinnostusta matemaattisiin aineisiin. Vaikka alkuun vähän pelkäsin ryhmätöiden määrää, olen oikeastaan oppinut tykkäämään niistä, koska ongelmia pääsee ratkaisemaan motivoituneiden opiskelukavereiden kanssa.

Iida, toisen vuoden tutalainen

Lukiosta valmistuttuani en tiennyt yhtään mitä haluaisin isona tehdä. Tiesin vain mitkä alat eivät minua kiinnostaneet ja jo todella varhaisessa vaiheessa minulle oli selvää että joutuisin muuttamaan opintojen perässä muualle. Halusin opiskella jotain matemaattista, eikä Lapin yliopisto tarjonnut siihen mahdollisuutta. Ainoat kiinnostustani herättävät alat olivat matikka sekä kauppis, mutta ensikertalaisuuden menettämisen pelossa en uskaltanut ottaa mitään paikkaa vastaan. Tein välivuosieni aikana töitä, muutin Helsinkiin ja odotin että kiinnostukseni jotain tiettyä alaa kohtaan nousisi esiin. 

Vuoden 2020 aikana koronasulut tekivät työtilanteesta epävakaan ja aloin pohtimaan vakavammin opiskelua. Vanha ystäväni oli tokaissut sen vuoden yhteishaun jälkeen, että minun kannattaisi hakea opiskelemaan tuotantotaloutta. Tekniikan opiskelua ei ikinä oltu esitelty minulle varteenotettavana vaihtoehtona enkä ollut koskaan kuullut tutasta. Muistan tutkineeni opintopolkua ja ensimmäistä kertaa koskaan koin, että teknillisen alan opinnot voisivat olla minulle sopivat. 

Olin rakentanut elämääni jo muutaman vuoden ajan pääkaupunkiseudulle enkä halunnut muuttaa pois, joten päädyin hakemaan vain Aaltoon. Minua hirvitti aikaisempien vuosien pisterajat ja L-rivin kirjoittaminen tuntui mahdottomalta suoritukselta. Vain harva tuttavapiiristäni oli edes kirjoittanut yhtä L:ää saatikka kokonaista rivistöä. Ennen yhteishaun uudistusta vain harva sai paikan todistuksella, joten olin itse päättänyt lukiossa olla panostamatta kirjoituksiin ja keskittyä vain pääsykokeeseen.

Kuitenkin omista epäilyksistäni huolimatta vastaanotin kevään lukemisen jälkeen paikan tutalta pääsykokeella. En olisi päätynyt tänne ellen olisi halunnut vahvasti löytää omaa alaani. Haluan rohkaista muitakin pitämään välivuosia, mikäli siltä tuntuu. Tsemppiä yhteishakuun ja muistakaa, että mikään ei ole mahdotonta, kun sen eteen tekee tarpeeksi töitä!

Jenna, kolmannen vuoden tutalainen

Lukiossa minulle alkoi valjeta, että tuta olisi ensisijainen hakukohteeni. Olen ollut koko koulutaipaleeni ajan kiinnostunut matematiikasta ja fysiikasta, ja lukiossa kaupallinen puoli alkoi kiinnostaa yhä enemmän, joten tuta oli minulle täydellinen yhdistelmä. Tutkinto lisäksi tarjosi erinomaisen mahdollisuuden päästä johtotehtäviin jossain vaiheessa työuraa.

Tutan portit eivät auenneet heti valmistuttuani lukiosta, vaan sain paikan toisesta hakukohteestani, teknillisestä fysiikasta ja matematiikasta. Heti opiskelupaikan vastaanotettuani kuitenkin tiesin, että haen todennäköisesti seuraavan kevään yhteishaussa uudestaan tutalle. Sain ensimmäisenä vuotena suoritettua hyvin kaikille yhteisiä peruskursseja, ja looginen ajattelukykyni kehittyi, mikä varmasti edesauttoi sitä, että sain toisella hakukerralla paikan tutalta, enkä ole katunut päivääkään valintaani. Suosittelen siis ehdottomasti hakemaan tutalle, vaikkei ensimmäisellä kerralla tänne pääsisikään!

Otso, kolmannen vuoden tutalainen

Lukion alussa en liiemmin miettinyt mihin tieni veisi, mutta hiljalleen ymmärsin pitäväni talouteen ja yhteiskuntaan liittyvistä asioista. Niinpä otin tavoitteekseni päästä kauppakorkeaan opiskelemaan. Kun yliopistohaku läheni abivuotenani, minulle alkoi selkenemään toinenkin hakukohde: Aallon TuTa. Perheessäni on vahvaa DI-, ja varsinkin tuta-DI -taustaa, joten opiskelukohteena tämä tuntui läheiseltä.

Kauppikseen verrattuna vahvuuksia oli myös useita. Niistä päällimmäisenä oli se, että koin matemaattisten taitojeni menevän parempaan käyttöön tutalla. Lisäksi pienemmän sisäänoton ansioista opiskelijoilla on vahvempi yhteishenki sekä tutalaisten uramahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Sisäänpääsy vaikutti kuitenkin minulle kaukaiselta, mutta yrittänyttä ei laiteta ja ensimmäiseksi hakukohteekseni valikoituikin tuta. Ankaran ylppärikevään yo-, sekä pääsykoeluku-urakan jälkeen sain tietää, että sisäänpääsyni jäi pisteen päähän ja kolmanteen varasijaan, joten hyväksyin paikan kauppakorkeasta.

Kesällä alkoi vuoden mittainen asepalvelus, joten kouluasiat unohtuivat samalla. Kevään saapuessa päätin hakea uudestaan tutalle, mutta tällä kertaa paljon vähemmällä opiskelulla pääsykokeesta tuli tismalleen sisäänpääsyyn oikeuttava pistemäärä! Tarinan opetus on siis, että ainoa varma tapa hävitä on olla uskomatta itseensä.

Jaakko, toisen vuoden tutalainen